Pyhäjärven Suojeluyhdistys 50 vuotta

HYVÄT PYHÄJÄRVEN YSTÄVÄT – onnea yhdistykselle 50 vuoden tärkeästä työstä!

Minua pyydettiin miettimään itselleni tärkeitä Pyhäjärveen liittyviä asioita. Tämä on mieluisa tehtävä, sillä itselleni Pyhäjärvi on aina ollut onnellisen elämän ympäristö. Vaikka sataisi ja myrskyäisi – kuten tänään juhlapäivänä – tuntuu, että elämä rannoilla on aina ainakin henkisesti aurinkoista. Ja lisäksi hieman jännittävää, kuten tämän päivän myrskysäässä.

Asia varmaankin johtuu siitä, että olen saanut koko ikäni olla lähinnä loma-aikana Pyhäjärven rannalla. Ensin äitini ja hänen sukunsa kesäpaikassa Pyhäjoella ja viime aikoina oman perheen kesäpaikassa Kauttualla. Näinä kesinä on opittu uimaan ja onkimaan, ja eletty lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden iloja ja joskus haikeita surujakin.

Olen isosta perheestä. Meidät vanhemmat lapset saatettiin lähettää polkupyörillä moneksi päiväksi ja joskus viikoksikin keskenämme ”rantalomalle”. Itse tietysti näin halusimme ja poljimme joka kerta intoa puhkuen sen noin 35 kilometrin matkan. Kännyköistä ei osattu nähdä untakaan saati internetistä tai läppäreistä. Siten kyseessä oli aina todellinen seikkailu vailla aikuisten valvovaa silmää. Tämä oli tietysti jännittävää ja hauskaa. Toki vielä paljon enemmän loma-aikoja vietettiin tiivisti koko ison perheen joukolla ja usein monen sukupolven voimin. Koska sisätilaa oli vähän, aikaa vietettiin lähinnä ulkona. Kaikkiaan elämästä ”järvellä” on koko perheelle muotoutunut hyvän elämän symboli. Sitähän siniset järvet ja vihreät metsät ovat ihmisille koko Pohjolassa.

Onkin niin hienoa, että Pyhäjärvestä huolehditaan ja löytyy aktiivisia ihmisiä, yrityksiä ja yhdistyksiä, jotka haluavat satsata vesistöjen kuntoon. Mielestäni järvi on nyt selvästi paremmassa kuin esimerkiksi 1990-luvulla.
Vesi on maailmassa elämän ehto. Emme tule toimeen ilman vettä kuin korkeintaan päiviä – ruuatta pärjäämme paljon pidempään. Usein ajatellaan veden olevan myös elämän alkukoti. Monissa kulttuureissa veteen liitetään ehkä juuri siksi jotain pyhää ja henkistä. Ehkä sellaisia peruja Pyhäjärvikin on saanut nimensä.

Vesistöt tarjoavat myös ruokaa ja kulkureittejä. Suomeenkin sivistys, kaupankäynti ja ihmisetkin ovat levittäytyneet vesistöjä pitkin. Puu kulki vesireittejä täällä Pyhäjärviseudulla vielä 100-vuotta sitten. Edelleen vesistöt ovat tärkeitä ihmisten ja tavaroiden kulkemiselle monien muiden hyötyjen lisäksi.

Vesi on myös niukka luonnonvara ja nimenomaan makea vesi. Makeaa vettä on vain 6% maailman kaikista vesivaroista. Vedestä on maailmassa kasvavaa pulaa monesta syystä. Väki maapallolla lisääntyy ja tarvitsee enemmän kaikkea. Samalla ilmastonmuutos niukentaa ja ihmisen toiminta edelleen pilaa vesivaroja monin paikoin. Niinpä vesien arvo ja arvostus kasvaa yhteiskunnassa, ja myös luonnonvarana veden taloudellinen arvo kasvaa. Suurvallat kilpailevat oikeuksista veteen. Asian on usein sanottu olevan tulevaisuuden konfliktien suurimpia mahdollisia aiheuttajia. Olemme onnekkaita täällä ja koko Suomessa, kun meillä on puhdasta ja juomakelpoista vettä niin paljon, että sitä riittää kaikkeen autojen pesusta alkaen. Vesi saattaa olla tällä seudullakin jossakin vaiheessa monin tavoin arvokkaampi luonnonvara kuin olemme osanneet ajatella.

Hienoa, että aikanaan aktiiviset ihmiset ovat perustaneet suojeluyhdistyksen ja Pyhäjärven Suojelurahaston. Pyhäjärvi-Instituutti tekee arvokasta työtä Pyhäjärven ja koko seudun puolesta. Toimijoita ja uusia ideoita ja tekijöitä tarvitaan – ehkä järvelle voitaisiin kutsua – tai järvitermein kalastaa – sopivia kummihenkilöitä, joilla olisi halua edistää järven ja seudun hyvinvointia.
Summa summarum – vesistöistä ja Pyhäjärvestä kannattaa pitää huolta. Toivotan menestystä Pyhäjärven puolesta toimiville myös tulevaisuuteen ja kiitän tärkeästä työstänne. Iloitaan, että meillä on tällainen harvinaislaatuinen onnen lähde kuin mikä Pyhäjärvemme on. Toivotan kaikille hyviä hetkiä Pyhäjärven rannoilla.

Onnittelut lopuksi myös vesiteemaisen runon siivin. Runo on Saima Harmajan runokokoelmasta ”Sateen jälkeen”. Kokoelma julkaistiin 8.4.1935.

HEINÄKUUN AALLOILLA

Aalloissa pilvet kohoo, helein hartioin.
Ihanat aurinkohahmot pohjalla nähdä voin.

Vedessä laahaa vielä siipi kuulakkaan.
Astuen hellään sineen, kultaan vaaleaan

Ja ihossa hehkua päivän, hiukset kastuen
Liu’un pilvien syliin, kosteasulkaisten

Kiitos!
Ritva Toivonen